Vappupuhe 2018

Vappujuhla, Ala-Kivenlahden tori 1.5.2018
Kaarina Järvenpää

2018

Kuva: Ville Sarmiola

Hyvät kivenlahtelaiset!

 Lämmin kiitos kutsusta tulla puhumaan vappujuhlaanne!

Tänä vappuna meitä ei sää ole suosi. On satanut vettä ja tuulee. Olette rohkeita, suorastaan sitkeitä sissejä, kun tällaisessa tuulessa ja sateessa seisotte täällä.

Asukasyhdistys on järjestänyt tänne munkkeja, simaa ja grillausta sekä musiikkia. Vappupallot kuuluvat vappuun. Vappupalloja täällä on ainakin muutamia.

Minulla on vappupalloihin liittyvä vappumuisto yli 30 vuoden takaa. Nuorempi poikamme oli tuolloin 2-3-vuotias. Hän oli pyytänyt ja saanut vapuksi kaasuilmapallon, muistaakseni jonkun avaruusaluksen tai vastaavan. Hän leikki sen kanssa ja päätti kokeilla mitä tapahtuu, kun vappupalloa pistää haarukalla. Lopputuloksen tiedämme. Hän tuli onnettomana luokseni ” äiti korjaa”. Äiti ei osannut korjata.

Työssäni lääkärinä, moni on tullut luokseni pyytämään korjaamista. Joku on pyytänyt korjaamaan nyrjähtänyttä nilkkaa, toinen murtunutta kättä tai mieltä. Myös politiikassa korjauksia on pyydetty. Toisinaan olen onnistunut, toisinaan en. Olen yrittänyt tehdä parhaani ja yritän edelleen.

Olen siis Kaarina Järvenpää, Espoon kristillisdemokraattien toinen kaupunginvaltuutettu. Olen nyt valtuutettuna toista kautta ja sitä ennen olin yhden kauden varavaltuutettuna. Olen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, kaupunginhallituksen varajäsen ja sen konsernijaoksen sekä tila- ja asuntojaoksen jäsen.

Ammatiltani olen lääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri. Lääkärinä olen ollut yli 40 vuotta. Olen neljän aikuisen lapsen äiti ja neljän lapsen ja nuoren isoäiti. Olen toiminut Espoossa pääasiassa Espoon keskuksen alueella terveyskeskuslääkärinä ja koululääkärinä yhteensä 28 vuotta. Sen jälkeen olin töissä Helsingin kaupungilla mm. koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkärinä. Eläkkeelle jäin Helsingin kaupungin lasten ja nuorten johtavan ylilääkärin virasta vajaa kaksi vuotta sitten. Pienimuotoisesti teen lääkärin työtä edelleen.

Politiikkaan lähdin mukaan 10 vuotta sitten, vuoden 2008 kuntavaaleihin. Toimin siihen aikaan koulu- ja neuvolalääkärinä Espoon keskuksen alueella. Silloin kristillisdemokraattien teemana oli ”vakaumuksena välittäminen”. Se sopi minulle teemana erinomaisesti.

Koululääkärinä olin nähnyt monien lasten, nuorten ja vanhempien hätää, perheiden ongelmia, työttömyyttä, tuen puutetta, lastensuojelun niukkoja resursseja. Halusin tehdä sille jotakin.

Haluan puhua teille Espoosta, Espoon palveluista, yhteisöllisyydestä, välittämisestä, lapsista, nuorista, vanhuksista ja vapaaehtoistoiminnasta.

Tänä vappuna erityisen ajankohtaisia asioita ovat SOTE ja maakuntauudistus. Meneekö uudistus eduskunnassa läpi vai ei?  Kaatuuko maan hallitus? Siitä veikkaillaan. Kesäkuussa selviää. Ovatko syksyllä maakuntavaalit vai jopa eduskuntavaalit?

Espoon valtuustossa olemme huolissamme, miten kaupungin rahat riittävät, jos uudistuksen myötä suuri osa verovaroista menee valtion kautta maakuntaan. Miten SOTE-palvelut järjestyvät? Kuntaan jäävillä verorahoilla pitäisi hoitaa lisääntyvä palvelutarve, koulut, tiet, rakennusten korjaukset, rakentaminen, metron jatkaminen, ja kaupungin velat…

Iso haaste on myös sosiaali- ja terveydenhuollon tilojen siirtyminen vastikkeetta maakunnalle, mutta niiden velat jäävät Espoolle. Espoossa on uusi sairaala, joka ollut käytössä vasta vuoden. Sekin siirtyisi maakunnalle.

Kivenlahti
Kivenlahtelaisten ja monen muun espoolaisen työmatkaan käytetty aika on pidentynyt. Liityntäliikenne ei ole toiminut riittävän hyvin metron käynnistymisen jälkeen. Elämä on hankaloitunut.

Onneksi lippujen hinnat eivät nousseet tänä vuonna. Siitä väännettiin konsernijaoksessa ja kaupunginhallituksessa. Pääsin vaikuttamaan, että hinnat eivät nousseet.

Olemme konsernijaoksessa yrittäneet saada HSL:n kanssa aikaan sopimusta, niin että busseja menisi suoraan Kamppiin. Jotain pieniä korjauksia on saatu, mutta toivottavasti isompia saadaan. Nythän HSL:n lippujen osto on Länsiväylän mukaan vähentynyt.

Metron myötä myös rakentaminen Etelä-Espoossa on lisääntynyt ja lisääntyy. Espooseen rakennetaan paljon, erityisesti metroradan ja muun raideliikenteen varteen.

Espoonlahden suuralueelle Espoonlahteen ja Kivenlahteen tulee vuosittain vajaa tuhat uutta asukasta eli ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä noin 5000. Nyt Suur-Espoonlahden alueella on n 56 000 asukasta, kymmenen vuoden kuluttua ehkä jopa 70 000. Mukana ovat silloin Finnoo, Iivisniemi ja Kaitaa.

Lähipalvelut
Miten palvelut riittävät? Täällä Kivenlahdessa on terveyskeskus, asukaspuisto, nuorisotila, posti, kauppoja, urheilukenttiä,.. Kirjastokin on, mutta kirjasto on ollut suljettuna. Yritin selvittää, milloin se avautuu. En saanut vastausta. Täällä kuulin, että se avataan ehkä kesäkuussa?

Mistä saadaan palvelut kaikille kasvavassa kaupungissa? Lähipalvelut ovat elämisen ja viihtymisen kannalta elinehto. Uusi Lippulaiva valmistuu noin kolmen vuoden kuluttua vuonna 2021.

Kasvava väestö tarvitsee myös kolme uutta päiväkotia ja n 500 oppilaan uuden koulun ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä tällä alueella.

Mainingin koulu, joka on yhtenäinen peruskoulu, on tässä lähellä. Samoin Meritorin alakoulu, jossa on valitettavasti ollut sisäilmaongelmia.

Meritorin koulun remontti on alkamassa loppuvuonna tai ensi vuoden alussa. Asiaa on käsitelty tila- ja asuntojaoksessa viime syksynä ja tänä keväänä useaan otteeseen.

Varhaiskasvatusta päiväkodeissa näyttää olevan ainakin kolmella kielellä tässä lähistöllä. On kunnallista ja yksityistä. Lisää päiväkoteja tarvitaan.

Välillä herää kysymys, kenelle tätä kaupunkia rakennetaan? Vain työssäkäyville? Vain yksinään eläville? Miten lapsiperheet, koululaiset, nuoret ja vanhukset tai vammaiset on otettu huomioon? Miten käy lähipalvelujen?

Lähikirjasto ja terveysasema ovat tärkeitä asukkaille.

Kivenlahden terveysasemalla ei –kiireettömän ajan on potilas saanut helmi-maaliskuussa 2018  16-17 päivän kuluttua, mikä on varsin keskiverto Espoossa.

Samarian ja Viherlaakson terveysasemilla ajan on saanut reilun viikon kuluessa (7-9 pv). Monilla terveysasemilla odotusaika on ollut kolmisen viikkoa. Parempaan pitäisi päästä.

Kivenlahden kirjasto on suljettu sisäilmaongelmien takia. Se on valitettavaa. Kirjastoauto palvelee tiistaisin kolmessa eri pisteessä, pysäkillä.

Palvelujen pitäisi olla kävelymatkan päässä tai hyvien liikenneyhteyksien päässä. Kaikilla ei ole autoa, mutta moni tarvitsee autoa liikkumiseen. Parkkipaikkojakin tarvitaan.

Yhteisöllisyys
On ilo nähdä näin monta aktiivista kivenlahtelaista. Yhteisöllisyys on suuri voimavara. Se on sitä lapsiperheille. Se on sitä kaiken ikäisille. Se yhdistää.

Itse kävin lasteni ollessa pieniä seurakunnan äiti-lapsikerhossa Olarissa. Monia ystävyyssuhteita on jatkunut vuosikymmenten ajan. Hyvä yhteistyö yhdistysten ja seurakunnan kanssa on tärkeää inhimillisen kanssakäymisen kannalta. Seurakunnan musiikkileikkikoulujen hakuaika ensi syksyksi on juuri menossa.

Lähimmäisestä välittäminen on tärkeää.

Kristillisdemokraattina otan esille Raamatun kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. Jeesus kertoi sen nuorelle miehelle, fariseukselle, joka kysyi, kuka on lähimmäiseni.

Joku mies ryöstettiin ja pahoinpideltiin matkalla. Ensin ohi kulki pappi, katsoi, mutta ei pysähtynyt. Sitten kulki ohi leeviläinen. Hänkin meni ohitse. Kolmantena tuli samarialainen, jota juutalaiset halveksivat. Hän pysähtyi, puhdisti miehen haavat, otti hänet aasinsa selkään ja vei majataloon. Sanoi majantalon pitäjälle ”Hoida häntä, maksan Sinulle, kun tulen takaisin”. Jeesus kysyi kuulijaltaan, kuka oli lähimmäinen. Fariseus vastasi, ”se, joka auttoi”.

Meidän aikamme samarialaisia voimme olla me tai se voi olla joku maahamme tullut turvapaikanhakija tai pakolainen. Auttaminen tekee elämän inhimillisemmäksi. Auttaminen antaa iloa niin auttajalle kuin autettavalle.

Tiedän, että täällä on paikalla ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, jotkut lasten, jotkut vanhusten parissa. Käyvät tervehtimässä vanhuksia tai vammaisia, auttamassa askareissa ja ehkä käyvät kaupassakin.

Tällaisen tapahtuman järjestäminen on myös vapaaehtoistyötä. Se on todella arvokasta. Haluan luottamushenkilönä kiittää kaikkia, jotka tekevät vapaaehtoistyötä. Kunnan tulee huolehtia peruspalveluista jatkossakin. Silti yhdistyksillä ja järjestöillä, yksittäisillä ihmisillä on tärkeä tehtävä. Se on inhimillistä ja lisää yhteenkuuluvuutta.

Nuoret
Nuoret tarvitsevat meitä aikuisia – niin vanhempia kuin isovanhempia.

Toimin Espoossa lähes 10 vuotta päätoimisena koululääkärinä. Siinä työssä huomasin, että monella nuorella on ”aikuisen nälkä”.

Kun pääsin alkuun keskustelussa terveystarkastuksen yhteydessä, aikaa olisi tarvittu paljon enemmän kuin lääkärillä oli mahdollisuutta. Joku saattoi tulla vastentahtoisesti, mutta loppujen lopuksi ei olisi halunnut lähteä pois. Onneksi terveydenhoitajalla oli aikaa hiukan enemmän.

Nuoret tarvitsevat kuuntelijaa. Kannattaa olla kuulolla, milloin nuori haluaa puhua. Tärkeä on pitää läheinen keskusteluyhteys murrosikäiseen, vaikka nuori näyttäisi kuinka isolta ja aikuiselta. Vanhemman tulisi olla saatavilla, kun nuori kaipaa kuuntelijaa. Aito kiinnostus auttaa paljon. Aikamme on kiireistä, mutta kannattaa pysähtyä.

Muistan nykyisen kansanedustajan, silloisen poliisin, Kari Tolvasen sanoneen televisiossa ehkä kymmenen vuotta sitten tähän tapaan: ”Monet vanhemmat ovat ylpeitä siitä, että heidän 13-vuotias poikansa tai tyttönsä osaa itse käydä ostamassa farkut. Paljon parempi olisi mennä farkkuostoksille yhdessä hänen kanssaan. Silloin pysyisi yhteys nuoren kanssa ja hänen olisi helpompi kertoa myös vaikeista asioista”

Nuoren kuuntelijana voi olla opettaja, naapuri, kerhon tai joukkueen valmentaja tai toisen nuoren vanhempi. Ennen se oli monessa paikassa talonmies. Joskus se voi olla kaupan tai kioskin myyjä tai muu tuttu omien vanhempien ja oman perheen lisäksi.

Tarvitaan välittämistä lapsesta tai nuoresta. Erityisesti, jos huomaa nuorella olevan vaikeaa. Tai jos huomaa kiusaamista tai yksinjäämistä. Ei ole vaikeaa kysyä ”miten sinulla menee? Vastaus voi joskus yllättää ” ei todellakaan hyvin”. Siitä on hyvä jatkaa keskustelua…

Vanhukset
Me suomalaiset ja myös espoolaiset vanhenemme. Kuinka moni vanhus on yksin kotona ja odottaa, että joku kävisi?

Viime viikolla oli TV:ssä A-talk ohjelmassa keskustelua vanhusten kotihoidosta Espoossa ja Helsingissä. Mukana olleen omaisen isän luona oli 3 kk aikana käynyt 61 eri työntekijää kotihoidosta. Tilanne on huolestuttava. Näin ei saa jatkua.

Olen ensimmäistä kautta Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Viime keväänä, kun minut valittiin valtuustoon ja lautakuntaan, yksi entinen tuttuni otti yhteyttä. Hänellä oli sama kokemus kuin TV-ohjelman omaisella. Hänellä oli myös käynyt lukuisia, ehkä 30 eri hoitajaa parin kuukauden kodinhoitojaksolla. Nimetty omahoitaja oli käynyt vain 5 kertaa.

Tieto ei silloin kulje, jos hoitaja vaihtuu koko ajan. Näin ei saa olla.

Sosiaali- ja terveyslautakunnassa on paljon keskusteltu kotihoidosta sen tilanteesta. Vaihtuvista hoitajista ja myös hoito-kodeista ja niiden hoidon ja hoitajien riittävyydestä on keskusteltu.

Resursseja on parannettu, 20 uutta hoitajan vakanssia kotihoitoon saatiin tänä vuonna, mutta lisää tarvitaan edelleen. Ennen kaikkea tarvitaan pysyvää ja osaavaa henkilökuntaa.

Lähiympäristö
Tällaisia yhteisiä lähiympäristön ja asukkaiden tapaamistilanteita kuin teillä täällä on, tarvitaan. Kuulin, että teillä on täällä runoiltoja ja muita tapahtumia.

Jos tunnetaan lähistön asukkaita, naapureita, huomataan ehkä myös, että joku jää pois. Silloin yhteydenotto, soitto tai muu huomaaminen olisi kullan arvoista.

Täällä Kivenlahdessa on lähiluontoa ja meri lähellä. Luonto on lähellä, satoi tai paistoi. Kesän tullessa ulkoiluun on hyvät mahdollisuudet tässä lähellä. Asukasyhdistys järjestää retkiä, yhteistä ulkoilua ja tutustumista.

Myös vapaaehtoistyö eri järjestöissä antaa sisältöä elämään. Siihen kannustan meitä kaikkia.

Kyllä kevät ja kesä tästä vielä lämpenevät!

Hyvää vappua ja kevättä sekä kesää teille kaikille!

Lopuksi luen Anna-Mari Kaskisen runon kirjasta: Myötätuulta matkallesi

Myötätuulta matkallesi,
toivon tänäänkin.
Puhaltakoon elämääsi
tuuli lämpimin.

Avautukoon edessäsi
reitti rohkeuden.
Uusin voimin, ystäväni,
kulkea voit sen.

Älä pelkää vastatuulta,
yötä ahdingon.
Reittiäsi vaella,
kun aika tullut on.

Myrskyn jälkeen tuuli laulaa
rauhan sanomaa.
Luottamukseen kulkija:
On aika uskaltaa.

Mainokset