Kymmenen valmiista runosta irti leikattua sanaa ja kymmenen ihmistä.  Lopputuloksena uusi runo ja näin saatiin syksyinen runoilta käyntiin Kahvi-Kaisalla. Sanoista muodostui runo ja ihmisistä runoryhmä. Kenenkään ei tarvinnut jännittää vieraita ihmisiä kun kerran yhdessä oli tehty uusi runo.

Pertti Puhakainen ja Sinikka Paavilainen Tapiolan Lausujista olivat mukana lausumassa ja antamassa oppia sekä keskustelun aiheita. Heti alkuun vinkit hengityksen aukaisuun, jotta ääni kulkee ja jalkojen maadoitukseen, jotta jännittäjäkin pysyy pystyssä lausuessaan. Paras ohje Pertiltä oli arastelevalle aloittajalle lupa mokata.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta pitää uskaltaa kokeilla. Lausua voi kotona puolisolle, lapsille ja vaikkapa koiralleen ja koira ainakin on kovin tyytyväinen saadusta huomiosta. Käytetäänhän jo kirjastoissakin lukukoiria, miksei sitten runokoiria. Puhumattakaan palvelutaloista ja kotona asuvista yksinäisistä vanhuksista jotka mielellään kuuntelevat vanhoja tuttuja säkeitä.

Miten voisi muistaa runon tuli monelle mieleen, sana kerrallaan, sana kerrallaan todettiin kuin yhdestä suusta. Kannattaa aloittaa lyhemmästä ja taitojen karttuessa haastaa itseään pidemmillä runoilla.

Moni muistaa lapsuuden runoja ulkoa jopa vuosikymmenten takaa, nehän on nykypolville taas aivan uusia asioita, siinä lastenlapset ihmettelevät että kuinka sinä mummo voit muistaa ja pitää röyhistää rintaa ja todeta kyllä mummokin vielä osaa.

Heittäytyminen yhtäkkiä esiintymään julkisesti tai ihan pienessä piirissä vaatii harjoittelua, siihen voi käyttää apuna vaikkapa hattua, peiliä tai hulppeaa kaulapuuhkaa. Tehdään runosta pieni teatteriesitys,  kerrotaan tarina. Enää ei tarvitse seisoa jäykkänä paikoillaan – lupa irrotella on siis myönnetty.

Pitää kuitenkin tutustua runon sisältöön, jotta tietää mistä kertoo ja totta totisesti myös paikassa missä kertoo. Runon aiheen ja tilaisuuden luonteen on hyvä kohdata.

”Hei ” sanoi Pertti ja jatkoi ”Muistatko mitä pyysit Hannele keväällä?”
Hannele ”Huh en todellakaan muista!”

Runo Kivenlahdesta

Kapean kylän tekokiviset talot
antavat asukkaille sementtiset suojat.
Aurinko paahtaa kivisen lahden
yön viilennettäväksi.
Elävät muodot tuntevat
aaltojen ikuisen tanssin.

Näin oli Kivenlahtikin saanut oman runon.

Yllättävän moni runo on myös sävelletty. Moni tunteekin runon laulun muodossa, kuten Eino Leinon Nocturne, joka yhdessä Pertin johdolla illan aikana laulettiin.

Sinikka sai toivomuksen esittää Helvi Hämäläisen  runon ”Vaiettu runo” Risto Rytistä . Jotta kaikki pääsivät ajatukseen mukaan Sinikka vanhana historian opettajana valotti meille osallistujille Rytin aikaa muutamalla sanalla.

Lopuksi jotta kaikki pääsivät sanomaan jotain, avattiin vuorotellen positiivisten ajatusten kirjasta aukeama jonka oikeasta yläreunasta jokainen esitti toisilleen positiivisen ajatuksen.

Siihen oli hyvä päättää ilta ja todeta että marraskuussa taas kokoonnumme uudelleen. Tulethan sinäkin mukaan?

Teksti: Hannele Pitkä-Liukkonen

Runo-ilta seuraavan kerran Kahvi-Kaisalla to 13.11., katso lisätiedot tästä.